Elinkaarimalli on julkisen sektorin hankintamalli, jossa yksityinen toimija sitoutuu vastaamaan tietyn hankkeen toteuttamisesta pitkällä aikavälillä.

Elinkaarimalli perustuu palvelumaksuille

Kansainvälisesti elinkaarimalli tunnetaan nimellä PPP eli public-private partnership.

Mallin perusideana on, että julkinen taho tilaa pitkäkestoisen projektin yksityiseltä toimijalta. Toimija vastaa projektin toteuttamisesta ja ylläpitämisestä jopa kymmenien vuosien ajan, ja julkinen puoli maksaa sille säännöllisiä palvelumaksuja.

Elinkaarimallia kokeiltiin Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla, ja useimmissa teollisuusmaissa malli on sittemmin otettu käyttöön ainakin jossakin muodossa.

Ahkerimmin elinkaarimallia ovat Suomessa hyödyntäneet tiehallinto ja liikennevirasto. Ensimmäinen mallia soveltanut valtatiehanke käynnistyi jo vuonna 1997. Laajemmin malli on kuitenkin otettu käyttöön vasta myöhemmin 2000-luvulla.

Elinkaarimalli helpottaa ison projektin aloittamista

Tyypillinen elinkaarimallin puitteissa toteutettava projekti voisi olla esimerkiksi moottoritiesillan rakentaminen. Tällöin yksityinen toimija sitoutuu heti projektin alussa paitsi rakentamaan sillan myös ylläpitämään sitä sopimusjakson loppuun saakka. Vastaavasti julkinen puoli sitoutuu maksamaan säännöllistä palvelumaksua sopimusjakson ajan.

Jos silta rakennettaisiin kokonaan julkisella rahalla, alussa tarvittaisiin valtava sijoitus. Elinkaarimallin avulla sillan rakentamisesta ja ylläpitämisestä koituvat kulut jakaantuvat tasaisesti pitkälle aikavälille.

Elinkaarimalli helpottaa kulujen arvioimista ja julkisen budjetin hallintaa.

Päämääränä julkisen velan hillitseminen

Eräs elinkaarimallin eduista liittyy julkiseen velkaan. Palvelumaksuille perustuvan hinnoittelun ansiosta suuria julkisia projekteja voidaan toteuttaa ilman mittavaa alkuinvestointia ja kasvattamatta julkista velkataakkaa.

Tämä on erityisen hyödyllistä taantuman tai laman aikana, jolloin suuria rakennusprojekteja voisi muuten olla mahdotonta rahoittaa.

Elinkaarimallin varjopuolet

Kriitikot ovat esittäneet, että väärin käytettynä elinkaarimalli tulee kalliiksi julkiselle sektorille. Syitä voi olla useita. Ainakin tilausten tekeminen elinkaarimallin puitteissa edellyttää sangen raskasta tarjouskilpailua.

Lisäksi yksityissektorin toimijoilla on aina velvollisuus takoa voittoa osakkeenomistajille. Tämä velvollisuus on toisinaan ristiriidassa julkisen edun ja yhteiskunnallisten päämäärien kanssa.

Nämä kritiikit on syytä ottaa vakavasti ja laatia elinkaarimalliin liittyvät sopimukset huolellisesti.

Elinkaarivastuu tekee elinkaarimallista kestävän

Elinkaarimallin eräs kantavista ajatuksista on, että yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyössä myös yksityisen puolen tulee sitoutua kantamaan pitkäaikaista vastuuta projektista.

Tässä yhteydessä puhutaan toisinaan elinkaarivastuusta.

Käytännössä vastuu ottaa monia muotoja. Se voi liittyä infrastruktuurin laatuun ja kestävyyteen tai vaikkapa pysymiseen sovitussa aikataulussa. Vastuiden laiminlyömisestä aiheutuu yritykselle ja sen omistajille tappioita.

Oikein toteutetussa elinkaarimallin kilpailutuksessa huomioidaan yritysten riskiarvioiden realistisuus ja valjastetaan yritysten voitontavoittelu palvelemaan yhteiskunnallista etua.